Toiseksi tullut ei saa mitään

Oletteko muuten huomanneet, että presidentinvaaleissa käydään hämmästyttävän kovaa taistelua? Mutta taistelua ei käydä suinkaan vaalien voitosta vaan siitä, että kuka saa olla kisan toinen.

Kävin tänään lounaalla pitkäaikaisen kaverini kanssa.
Olemme molemmat olleet anarkisteja ja jättäneet äänestämättä vaaleissa, koska ääni hyvällekin tyypille on kuitenkin samalla ääni järjestelmälle.

Enää me emme ole anarkisteja. Nyt me äänestämme. Me äänestämme, ja olemme osa järjestelmää. Meillä on kivat työpaikat ja kohtuulliset palkat ja maksamme veroja. Omasta mielestäni toki liikaa, mutta maksamme kuitenkin.

Ennen me asuimme yhdessä, nyt me emme näe enää kovin usein. Suureksi osaksi siksi, että vietämme suurimman osan päivistämme työpaikoissamme ja vapaa-aikaakin täytyy viettää sen mukaan, että seuraavana päivänä on töitä.
Mutta tänään me siis näimme ja kävimme lounaalla.

Minä kysyin, varovaisesti, että mitä mieltä hän on meneillään olevista presidentinvaaleista. Hän kertoi olevansa itse asiassa menossa lounaan jälkeen äänestämään.
Kysyin, että ketähän hän aikoo sitten äänestää.
Hän naurahti ja sanoi äänestävänsä Paavo Väyrystä.
Minä naurahdin myös, vähän vaivautuneesti, ja jatkoin riisin ja tofun lusikoimista suuhuni. Minähän yleensä, jos vain mahdollista, käytän syömiseen ruoasta riippumatta lusikkaa, sillä siihen saa kerralla eniten ruokaa ja siten nopeimmin suun ja vatsan täyteen.
Mutta naurahdin tosiaan hieman vaivautuneesti, sillä näemme niin harvoin, etten ole ihan perillä hänen kaikista nykyisistä mielenliikkeistään. Ehkä hän on ihan oikeasti äänestämässä Väyrystä, kehtasin vähän ajan kuluttua kysyä.
Ei hän sentään ollut. Huokaisin helpotuksesta. Vaikka emme ole enää anarkisteja ja käymme töissä ja maksamme veroja, ei hän sentään niin paljon ole muuttunut, että äänestäisi Väyrystä.

Ja sitten minä sanoin, että äänestipä hän ihan ketä tahansa, niin Sauli Niinistöstä tulee joka tapauksessa presidentti. Tässä vaalissa on ollut jo pitkään, ehkä jopa aivan alusta saakka kyse ainoastaan siitä, että tuleeko toinen kierros ja jos tulee kuka on se onnellinen joka sinne valitaan.

Hän kysyi, että mitä toiseksi tullut siten saa.
Toiseksi tullut ei saa mitään, minä vastasin. Silti kisa toisesta paikasta on ennennäkemättömän kova.
Eikö edes mitään hyvityspalkintoa, hopeamitalia tai tonttia tai ravihevosta edes, hän tiedusteli.
Ei saa. Tässä kisassa on vain ykköspalkinto, minä kerroin.
Hän sanoi, että olen pilannut hänen äänestysintonsa.
Hän kysyi, että miksi hän menisi sitten edes äänestämään, jos ei halua äänestää Niinistöä.
Minä kerroin, että tässä voi nyt osoittaa tukeaan sille, että kenen ehdokkaan imago ja arvot käyvät eniten yksiin äänestäjän kanssa. Että ei tässä mistään muusta ole kyse kuin siitä, kuka on suomalaisten mielestä toiseksi paras. Siitä tässä nyt kamppaillaan.

Kaverini vaikutti pettyneeltä. Tätäkö järjestelmällä oli meille tarjolla. Että sitä mitä haluaa ei saa, mutta silti olisi toivottavaa, että osallistuisi ja äänestäisi.
En osannut sanoa mitään järkevää. Se on kovin yleistä. Sanoin silti jotakin. Sanoin, että voihan hän siinä samalla vaivalla kun käy postissa äänestämässä lähettää jollekin vaikka postikortin.
Kenelle, hän kysyi.
Ehdotin, että hän lähettäisi kortin omalle presidenttiehdokkaalleen.
Hän innostui.
Olimme syöneet. Vatsani oli täynnä tofua ja riisiä. Minusta thaimaalainen ruoka on vähän parempaa kuin kiinalainen, vaikka kyllä kiinalainenkin on todella hyvää.

Hän lähti äänestämään ehdokasta, josta ei tule presidenttiä, minä palasin kivaan työpaikkaani.

Ensin oman maan asiat kuntoon

Oletteko muuten huomanneet, että jotkut varsin kovaääniset ihmiset vaativat julkisuudessa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa, että ennen kuin autetaan minkään muun maan ihmisiä yhtään missään, pitäisi laittaa Suomen ja kaikkien suomalaisten asiat prikulleen kuntoon?

No minusta kanssa on paljon asioita, jotka pitäisi laittaa yhteiskunnassamme kuntoon. Voisin heti listata vaikka kymmenen. Ja listaankin.

1. Monesti aikaisin aamulla kun lehdenjakaja tuo Hesaria postiluukkuun, lehti putoaa suoraan lattialle, mikä aiheuttaa pienen kopsahduksen ja lisäksi samalla postiluukku kolahtaa, minkä ansiosta voi herätä. On mahdollista, että heräämisen jälkeen ei pääse enää heti uneen. Minusta postinjakaja voisi päällystää jokaisen Hesarin kuplamuovilla ja asetella sen luukkuun varovasti siten, että lehti ei pääse suoraan putoamaan lattialle.

2. Joskus aikaisin aamulla tai aamupäivällä, voi toisinaan herätä tai muuten häiriintyä siitä, että joku käyttää pihalla lehtipuhallinta joko lehtien haravoimiseen tai lumien poistamiseen rapun edestä. Se on aivan kamalaa. Kyllä minä vaadin, että kaikkien talonmiesten ja muiden vastaavien työmiesten ja -naisten tulisi siirtyä käyttämään täysin äänettömiä työkaluja, tai vaihtoehtoisesti suorittaa jokaisessa taloyhtiössä kysely, milloin kaikille asukkaille sopisi äänekkäiden pihatöiden tekeminen.

3. Julkisessa liikenteessäkin on kehittämistä, ainakin meillä täällä maamme pääkaupungissa. Usein, kun pysäkkiaikataulun mukaan raitiovaunun pitäisi saapua 16.55, se saattaakin tulla 16.53 tai 16.57. Silloin saattaa myöhästyä tai joutua turhaan seisomaan kaksi minuuttia. Kysynpähän vain, että mitä hyötyä on aikatauluista, jos niitä ei noudateta?

4. Ja kyllä se Helsingin raitiovaunuliikenne muutenkin menee ihan miten sattuu. Esimerkiksi minä yritän usein matkustaa aamulla seiskalla Hakaniemestä Länsi-Pasilaan, ja istuudunkin kyytiin ihan hyvässä uskossa, mutta sitten Mäkelänrinteen uimahallin kohdalla raitiovaunun infotauluun pyörähtääkin tieto, että Pasilan asemalta ratikka lähtee Koskelan halliin. Silloin joutuu kävelemään viimeisen pysäkinvälin. Se on ikävää, kun on henkisesti valmistautunut pääsemään lähes työpaikan oven eteen. Minusta raitiovaunun kuljettajan pitäisi heti jo Hakaniemessä kuuluttaa (sekä useita kertoja matkan aikana), että vaunu ei mene perille Länsi-Pasilaan saakka. Silloin voisi ajoissa alkaa miettiä toimintavaihtoehtoja noin 500 metrin kävelylle.

5. Usein kun sunnuntaina menen korttelini Valintataloon mukanani täysi kassi tyhjiä pulloja, on pullonpalautusautomaatti (tai ”pullokone”, kuten kaupan henkilökunta tuntuu laitetta kutsuvan) pois käytöstä. Usein automaatissa on lappu, jossa lukee ”rikki”. Mutta minä olen alkanut epäillä. Epäilys on noussut mieleeni. Minä epäilen, että pullonpalautusautomaatti ei ole rikki, vaan ainoastaan poissa käytöstä, koska kaupassa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa vastaanottamaan sunnuntaisin runsasta palautuspullojen määrää. Minä vaadin lähikauppaani lisää henkilöitä töihin sunnuntaisin, tai vaihtoehtoisesti, että he lakkaavat valehtelemasta pullonpalautusautomaatin olevan ”rikki”.

6. Kahvi on liian kuumaa R-kioskin kahviautomaateissa. Aina kun myöhästyy raitiovaunusta ja menee pysäkin vieressä olevalle Ärrälle ostamaan automaattikahvia, on kahvi liian kuumaa. Sen jäähtymistä täytyy odotella niin kauan, että puolet kahvista saa juotua vasta kun on perillä töissä, ja siellä puolestaan olisi jo tarjolla ilmaista kahvia, joten puolet Ärrältä ostetusta menee tavallaan hukkaan. Minusta Ärrän pitäisi huolehtia, että kahvi olisi selvästi paremmin jäähtynyttä, mutta ei toki vielä haaleaa, kun tuote tulee mukiin asiakkaan nautittavaksi.

7. Minun verorahat ja niiden väärinkäyttö. Jos kirjoittaa Googleen ”verorahat”, niin heti käy selville, että minun verorahoja käytetään jatkuvasti väärin. Tahtoisin, että verorahojani käytettäisiin vain oikein. Miksi kansanedustajat saavat päättää mihin verorahat käytetään? Miksi ei kansa? Miksi ei joka asiasta järjestetä kansanäänestystä?

8. Joskus voi sattua eläköityneen urheilutoimittajan Höyry-Häyrisen kanssa samaan elokuvanäytökseen tai esimerkiksi jalkapallokatsomoon. Silloin ei kulttuurielämyksen nauttimisesta tule mitään. Minä olen joutunut kuuntelemaan hänen taukoamatonta hölötystään sekä Finnkinon elokuvateatterissa ja HJK:n kotiottelussa. Eikö tälle tosiaan ole mitään tehtävissä? Haluaisin tässä kysyä, kuinka pitkälle olemme valmiita sietämään Häyrisen sananvapautta? Minusta asialle on aika laittaa stoppi.

9. Valheellinen mainonta kotimaisessa mediassa on saatava kuriin. Minä olen henkilökohtaisesti saanut kokea, kuinka radio- tai televisiomainoksessa kehutaan sitä tai tätä tuotetta, että niitä ostamalla voi säästää. Silti jokainen kerta kun olen niitä sitten ostanut, välillä aika paljonkin, niin on rahat tililtä vähentyneet. Välillä aika paljonkin!

10. Parkkipaikkojen riittämättömyys kaupungissa, varsinkin ilta-aikaan. Lähes aina kun yritän etsiä parkkipaikkaa kello kymmenen jälkeen illalla oman kotikatuni varrelta, on kaikki paikat varattu. Todella usein joudun autoilemaan oman korttelini ympäri useita kertoja, ennen kuin sopiva paikka löytyy. Tässä kuluu turhaan bensaa, joka on kallista. Miksi kaupunkeihin ei voida tehdä lisää parkkipaikkoja? Miksi esimerkiksi Kallion alueella on muutamia puistoja, joihin ei saa ajaa autolla ollenkaan? Kun kerran alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on auto, olisi luonnollista, että puistoista muutettaisiin parkkipaikkoja.

Se kivempi tapa karpata

Oletteko muuten huomanneet, että karppaamista ei moitita epäeettiseksi pelkästään eläinoikeusnäkökulmasta vaan myös ympäristön kannalta?

Olin jo pitkään pohtinut, pitäisikö minunkin kokeilla tätä karppaamista, josta niin paljon kirjoitetaan sekä sähköisessä että printtimediassa. Kirjoitukset olivat aluksi pelkästään positiivisia, kun yksi sun toinen tavis, julkkis ja julkkikseksi tahtova tavis pääsi kertomaan milloin minkäkin julkaisun sivuilla, kuinka paljon paino putosi vaikka koko ajan söi.
Viime aikoina kirjoitukset eivät enää ole olleet pelkästään positiivisia, mutta silti karppausruokavalio on jo muuttanut käsitystämme ruoasta. Leipomoiden pitää miettiä tuotekonseptinsa uusiksi ja kaupoista loppuu voi, sillä voihan on sitä tiivistettyä ihanaa eläimestä puristettua rasvaa, jota nyt on ahmittava laihtuakseen.

Otettuani karppaamisesta ihan vähän alusta selvää, kävi ilmi, että jos haluaisin karpata minun tulisi työntää naamariini mahdollisimman paljon punaista lihaa. No se nyt ei käy. Vaikka en olekaan vegaani, mielestäni se on ihmisille ja kaikille muillekin paras ruokavalio.

Moni ei ehkä vielä tiennyt, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on todella kätevät ja helppokäyttöiset nettisivut, joilta voi katsella eri ruoka-aineiden ravintoainesisältöjä.
Esimerkiksi http://www.fineli.fi/food.php?foodid=30991&lang=fi kertoo, että pellavansiemenessä on 73% rasvaa, 16% proteiinia, 10% kuitua ja vain 1% hiilihydraattia.
Kyseistä nettisivustoa avuksi käyttäen tein lyhyen oppimäärän selvityksen, mitä vegaanikarppaaja voisi esimerkiksi ruokavalionsa perusteisiin sisällyttää. Toisin sanoen etsin ruoka-aineita, joissa olisi paljon proteiinia ja toisaalta vähän hiilihydraattia.

Erittäin vähän tai ei ollenkaan hiilihydraattia on auringonkukkaöljyssä, merilevässä, herkkusienissä, sinimailasen iduissa ja pinaatissa. Paljon proteiinia on maapähkinässä, auringonkukan siemenissä, mantelissa, seesaminsiemenissä ja pellavansiemenissä. Vielä kun mukaan lisää suomalaisen Oy Soya Ab:n luomutofut, kuulostaa paketti ainakin omasta mielestäni herkulliselta. Oma suosikkini on muuten ehdottomasti hampputofu, jonka kuva ja ravintosisältö selviää tämän linkin takaa http://www.soya.fi/tuotteet/tofu-hempnut/

Sauli Niinistöllä menee hyvin

Oletteko muuten huomanneet, että Sauli Niinistöstä tulee tänä vuonna Suomen uusi presidentti?

Eräät gallupit sanovat yhtä ja eräät toiset gallupit toista, mutta perusasetelma ei muutu. Sauli Niinistöstä tulee presidentti, ja vaikka monet varmaan vaaleissa äänestävätkin jonkun muun ehdokkaan puolesta, kannattaa nyt jo säätää mielikuvansa sinivalkoisesta Suomesta ihan vaan siniseen. Ei sitten tule niin kovaa se muuttumisen rysähdys.

Kuinka itse tulen selviämään Niinistön vuosista? En tiedä. Ainakin minulla ja Sauli Niinistöllä on paljon yhteistä.

Toisaalta on olemassa paljon asioita, jotka eivät yhdistä meitä.

Ja nyt aion kertoa joistakin asioista, jotka yhdistävät tai eivät yhdistä meitä.

Me olemme tallanneet paljon samoja katuja, minä ja Sauli. Siis ihan kirjaimellisesti, sillä hän on kotoisin Salosta, ja juuri siellä minä kävin yläasteen ja lukion. Kävin koulut 1990-luvulla, samaan aikaan kun Sauli toimi Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Ja on minullakin kokemusta vaaleista, ei tosin ihan niin paljon kuin Saulilla. Olemme silti kummatkin puheenjohtajamiehiä.

Osallistuin ysiluokalla oppilaskunnan vaaliin, ja tulin yllättäen valituksi puheenjohtajaksi. Olin huono puheenjohtaja. Unohtelin kokouksia, olin taipuvainen anarkismiin ja koko oppilaskuntajärjestelmän kyseenalaistamiseen ja opettajien mielestä varmaan täysin väärä valinta puheenjohtajaksi. Kansa oli siis jälleen kerran äänestänyt väärin.

Ehkä menestymisen helppoudesta vakuuttuneena, hädin tuskin 18-vuotta täyttäneenä abiturienttina, osallistuin ennakkoluulottomasti vuoden 1996 kunnallisvaaleihin. En sentään minkään puolueen riveissä, vaan sitoutumattomien ehdokkaiden omalla listalla. Vaalikuvassani näkyi t-paidassani ollut teksti ”anarchy is the key”.

Saamallani 18 äänellä en tullut valituksi Kiskon (Salon silloinen naapurikunta, nykyään, kiitos kuntaliitoksen, osa Saloa) kunnanvaltuustoon, mutta ei se niin kaukanakaan ollut, kuin äänimäärästä voisi päätellä. Läpi kun pikkukunnassa olisi päässyt muistaakseni 34 äänellä.

Haparoidessani koulun oppilaskuntavaalien ja kunnallisvaalien jännittävällä kentällä, Sauli Niinistö oli jo edennyt Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikalta puolueensa Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Myöhemmin hänestä leivottiin vielä Palloliitonkin puheenjohtaja, mikä sekin on aika kova saavutus.

Urheiluimagostaan huolimatta Sauli Niinistö on vetänyt paljon röökiä. Minäkin olen. Niinistö lopetti tupakoinnin pari vuotta sitten, minä puolestani pari päivää sitten. Ehkä hän jaksaa nykyään rullaluistella paremmin. Minun tavoitteenani on jaksaa kävellä rappuset kuudenteen kerrokseen sekä työpaikallani että kotona.

Sauli Niinistöllä menee hyvin. Minullakin ihan kohtuullisesti. Tai, no, koko maailman mittapuulla menee tietenkin todella hyvin.

Sauli Niinistö on selvinnyt vaikka mistä, esimerkiksi vaikka tsunamista. Minä en ole selvinnyt mistään, paitsi muutaman kerran kolmosen ja kutosen ratikoissa sekoilevista ihmisistä, joilla ei mene hyvin.

Sauli Niinistöstä tykätään enemmän kuin minusta. Minulla on 338 Facebook-kaveria, Sauli Niinistöstä tykkää jo reilut 24 000 ihmistä. Se on aika paljon. Ja kun vaalipäivä lähenee, hänestä tulee tykkäämään entistä useampi, sillä yleensä ihmiset haluavat olla voittajan veneessä. Itse olen useimmiten seilannut vaalien häviäjän veneessä, ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa.

En osaa vielä ennustaa, käykö tässä enemmän niin, että Sauli Niinistöstä tulee koko kansan presidentti vai niin, että meistä tulee Sauli Niinistön kansa, mutta yhteinen kuusi- tai kaksitoistavuotistaival on sinettiä vaille valmis.