Sauli Niinistöllä menee hyvin

Oletteko muuten huomanneet, että Sauli Niinistöstä tulee tänä vuonna Suomen uusi presidentti?

Eräät gallupit sanovat yhtä ja eräät toiset gallupit toista, mutta perusasetelma ei muutu. Sauli Niinistöstä tulee presidentti, ja vaikka monet varmaan vaaleissa äänestävätkin jonkun muun ehdokkaan puolesta, kannattaa nyt jo säätää mielikuvansa sinivalkoisesta Suomesta ihan vaan siniseen. Ei sitten tule niin kovaa se muuttumisen rysähdys.

Kuinka itse tulen selviämään Niinistön vuosista? En tiedä. Ainakin minulla ja Sauli Niinistöllä on paljon yhteistä.

Toisaalta on olemassa paljon asioita, jotka eivät yhdistä meitä.

Ja nyt aion kertoa joistakin asioista, jotka yhdistävät tai eivät yhdistä meitä.

Me olemme tallanneet paljon samoja katuja, minä ja Sauli. Siis ihan kirjaimellisesti, sillä hän on kotoisin Salosta, ja juuri siellä minä kävin yläasteen ja lukion. Kävin koulut 1990-luvulla, samaan aikaan kun Sauli toimi Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Ja on minullakin kokemusta vaaleista, ei tosin ihan niin paljon kuin Saulilla. Olemme silti kummatkin puheenjohtajamiehiä.

Osallistuin ysiluokalla oppilaskunnan vaaliin, ja tulin yllättäen valituksi puheenjohtajaksi. Olin huono puheenjohtaja. Unohtelin kokouksia, olin taipuvainen anarkismiin ja koko oppilaskuntajärjestelmän kyseenalaistamiseen ja opettajien mielestä varmaan täysin väärä valinta puheenjohtajaksi. Kansa oli siis jälleen kerran äänestänyt väärin.

Ehkä menestymisen helppoudesta vakuuttuneena, hädin tuskin 18-vuotta täyttäneenä abiturienttina, osallistuin ennakkoluulottomasti vuoden 1996 kunnallisvaaleihin. En sentään minkään puolueen riveissä, vaan sitoutumattomien ehdokkaiden omalla listalla. Vaalikuvassani näkyi t-paidassani ollut teksti ”anarchy is the key”.

Saamallani 18 äänellä en tullut valituksi Kiskon (Salon silloinen naapurikunta, nykyään, kiitos kuntaliitoksen, osa Saloa) kunnanvaltuustoon, mutta ei se niin kaukanakaan ollut, kuin äänimäärästä voisi päätellä. Läpi kun pikkukunnassa olisi päässyt muistaakseni 34 äänellä.

Haparoidessani koulun oppilaskuntavaalien ja kunnallisvaalien jännittävällä kentällä, Sauli Niinistö oli jo edennyt Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikalta puolueensa Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Myöhemmin hänestä leivottiin vielä Palloliitonkin puheenjohtaja, mikä sekin on aika kova saavutus.

Urheiluimagostaan huolimatta Sauli Niinistö on vetänyt paljon röökiä. Minäkin olen. Niinistö lopetti tupakoinnin pari vuotta sitten, minä puolestani pari päivää sitten. Ehkä hän jaksaa nykyään rullaluistella paremmin. Minun tavoitteenani on jaksaa kävellä rappuset kuudenteen kerrokseen sekä työpaikallani että kotona.

Sauli Niinistöllä menee hyvin. Minullakin ihan kohtuullisesti. Tai, no, koko maailman mittapuulla menee tietenkin todella hyvin.

Sauli Niinistö on selvinnyt vaikka mistä, esimerkiksi vaikka tsunamista. Minä en ole selvinnyt mistään, paitsi muutaman kerran kolmosen ja kutosen ratikoissa sekoilevista ihmisistä, joilla ei mene hyvin.

Sauli Niinistöstä tykätään enemmän kuin minusta. Minulla on 338 Facebook-kaveria, Sauli Niinistöstä tykkää jo reilut 24 000 ihmistä. Se on aika paljon. Ja kun vaalipäivä lähenee, hänestä tulee tykkäämään entistä useampi, sillä yleensä ihmiset haluavat olla voittajan veneessä. Itse olen useimmiten seilannut vaalien häviäjän veneessä, ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa.

En osaa vielä ennustaa, käykö tässä enemmän niin, että Sauli Niinistöstä tulee koko kansan presidentti vai niin, että meistä tulee Sauli Niinistön kansa, mutta yhteinen kuusi- tai kaksitoistavuotistaival on sinettiä vaille valmis.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s