Vähemmän rajoituksia, enemmän hyvinvointia

Oletteko muuten huomanneet, että Suomessa erilaisten rikosten ja väärinkäyttöjen mahdollisia uhreja rangaistaan tapahtumista jo ennakoivasti?

Minulla ei taida enää löytyä paperinkeräyksestäni kyseistä lehteä, mutta ex-kansanedustaja Jyrki J. Kasvi kirjoitti muutama päivä sitten Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, ettei lapsien netinkäyttöä pitäisi rajoittaa netissä mahdollisesti olevien vaarojen takia, vaan nettimaailma tulisi tehdä turvalliseksi kaikkien käyttää. Periaatteessa olen ajatuskulun kanssa ihan samaa mieltä.

En tiedä miten netti saataisiin kaikille täysin turvalliseksi käyttää, mutta Kasvin ajatuskulku pätee hyvin myös muuhun yhteiskuntaamme.

Kuten esimerkiksi siihen, että naisille ja tytöille kerrotaan jo pienestä pitäen, että missä illalla ja yöllä saa kävellä ja missä ei. Ja että ei saisi kävellä yksin, eikä kännissä ja että ei pitäisi ainakaan lähteä vieraiden matkaan.

Periaatteessa on kuitenkin niin, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus pukea päälleen ihan mitä huvittaa tai olla pukematta mitään, eikä kenelläkään silti ole oikeutta koskea. Jokaisen pitäisi voida kävellä millä tahansa kadulla ja missä tahansa puistossa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Jokaisen pitäisi voida lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin uusiin paikkoihin vailla pelkoa ja ilman odotusta joutua jonkinlaisen päällekarkauksen uhriksi.

Asettamalla rajoituksia äideillemme, tyttärillemme, siskoillemme, ystävillemme tai kenelle tahansa kanssaihmisillemme olemme jo puoliksi antaneet pahisten voittaa.

Ihmisiä syyllistetään rikoksista, joiden uhreiksi he joutuvat. Se, että olen kovassa kännissä ja paksu lompakkoni roikkuu puoliksi ulkona takataskustani ei anna kenellekään oikeutta pölliä lompakkoani.

Kaupunki kuuluu sen asukkaille. Rajoitusten sijaan tulisi pohtia, mihin asioihin pitäisi vaikuttaa, että saisimme yhteisestä ympäristöstämme kaikille turvallisen.

Se ei tapahdu valvontakameroita tai poliisipartioita lisäämällä, vaan vaikuttamalla niihin yhteiskunnallisiin syihin, mistä ahdistus ja väkivalta kumpuavat.

Pitäisi pyrkiä siihen, että ihmisillä menee hyvin. Sosiaalisesti, taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti, mitä ikinä hyvinvointiin sisältyykään.

Yhden pahoinvointi aiheuttaa usein tavalla tai toisella pahoinvointia toisillekin. Voisiko homma toimia myös toisinpäin?

Uskon vakaasti, että ihminen jolla menee hyvin ei esimerkiksi ahdistele, ryöstä tai pahoinpitele toisia ihmisiä.

Suhteellisuusteoriani

Oletteko muuten huomanneet, että eri paikoissa samalla mittayksiköllä, vaikka 10 minuutilla, on ihan eri merkitys?

Minähän olen elämäni aikana ehtinyt asua useammassa eri paikassa, kuten esimerkiksi Joutsenossa, mutta selkeyden vuoksi ajatellaan tässä kirjoituksessa nyt vain Jyväskylää ja Helsinkiä.

Jyväskylässä oli leppoisa meininki. Tai ei ollut noin niin kuin yleisesti, mutta joissakin asioissa oli. Ja on varmaan edelleenkin. Siellä katsottiin julkisen liikenteen aikatauluista, että milloinkas se bussi menee. Yleensä meni puolen tunnin välein. Muistan joskus seisseeni vaajakoskelaisella bussipysäkillä ja esitelmöineeni kaverille, että miten hienot yhteydet on kun tästäkin menee bussi puolen tunnin välein keskustaan.

Helsingissä, ainakin meillä täällä ydinkeskustassa, mennään vaan pysäkille aikatauluja katsomatta ja kohtahan se juna tai bussi tai ratikka tai metro jo tuleekin.
Vaikka kaikkien mielestä se kohta ei olekaan niin kovin pian. Joidenkin mielestä esimerkiksi, jos pysäkin elektronisessa näyttötaulussa lukee vaikka, että ratikka tulee kahdeksan minuutin kuluttua, niin se on aivan todella pitkä aika. Että pitäisikö lähteä kävelemään vai miettiä joku toinen reitti vai mitä, että eihän sitä nyt ihminen rupea kahdeksaa minuuttia odottelemaan. Ja jos joku nyt päättääkin odotella niinkin pitkän ajan kuin kahdeksan minuuttia, niin vähintään kaivetaan puhelimesta netti auki tai jos on vanhan mallinen puhelin, niin sitten soitetaan jollekin kaverille ja jos ei ole kavereita tai se ei vastaa niin sitten äidille ja jos sekään ei vastaa niin ainahan voi poistella puhelimen muistista esimerkiksi vanhoja turhia tekstiviestejä. Tai sitten vedetään röökiä. Tai käydään ensin ostamassa Ärrältä take-away-kahvi ja tullaan sen kanssa pysäkille ja sitten pistetään tupakaksi.

Toista se oli siis siellä meillä maalla, kun siellä asuin. Ja maaseutuahan se Jyväskylä tosiaan täältä katsottuna on.
Jos nyt joskus kävi niin, että ei tullutkaan katsoneeksi aikataulua, tai katsoi sitä väärin, ja käveli pysäkille odottamaan ja näki, että kahdeksan minuutin kuluttua tulee bussi niin sehän ei ollut aika eikä mikään. Sitä oli vain helpottunut, että onneksi ei kestä puolta tuntia seuraavaan bussiin. Sitten sitä vain onnellisena katseli ympärilleen maalaismaisemia ja veti keuhkoihinsa puhdasta maalaisilmaa, sen sijaan, että olisi hermostuksissaan vetänyt tupakansavua.

En voi oikein kuvitellakaan, mitä täällä Helsingissä tapahtuisi, jos ihmiset menisivät ratikkapysäkeille ja joutuisivat odottamaan puoli tuntia. Siinähän menisi jo elämä kokonaan hukkaan ja sivu suun.

Mutta ei Jyväskylän ja Helsingin välillä eroja ole pelkästään ajan määreissä, vaan myös eurojen arvossa.
Silloin siellä maaseudulla eläessäni asuin kolmessa eri kerrostaloasunnossa ja kerran omakotitalokommuunissa. Halpaa oli. Halvalla sai asua.
Nyt asun Helsingin Kalliossa ja kallista on. Kalliilla saa asua. Tai ei ole mitenkään erityisen kallista verrattuna muihin samanlaisiin asuntoihin samalla alueella, mutta muun Suomen hintatasoon verrattuna on kyllä oikein kallista. 963 euroa kuukaudessa hei. Ei paljon naurata hei. Kalliosta sillä saa 48 neliön kaksion. En nyt ole tarkistanut mitä sillä Jyväskylästä tai jostain muualta maaseudulta saisi, mutta veikkaa että enemmän huoneita ja neliöitä.
Että jos meillä täällä pääkaupungissa aika kuluu hitaammin niin raha kyllä kuluu huomattavasti nopeammin.