Vähemmän rajoituksia, enemmän hyvinvointia

Oletteko muuten huomanneet, että Suomessa erilaisten rikosten ja väärinkäyttöjen mahdollisia uhreja rangaistaan tapahtumista jo ennakoivasti?

Minulla ei taida enää löytyä paperinkeräyksestäni kyseistä lehteä, mutta ex-kansanedustaja Jyrki J. Kasvi kirjoitti muutama päivä sitten Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, ettei lapsien netinkäyttöä pitäisi rajoittaa netissä mahdollisesti olevien vaarojen takia, vaan nettimaailma tulisi tehdä turvalliseksi kaikkien käyttää. Periaatteessa olen ajatuskulun kanssa ihan samaa mieltä.

En tiedä miten netti saataisiin kaikille täysin turvalliseksi käyttää, mutta Kasvin ajatuskulku pätee hyvin myös muuhun yhteiskuntaamme.

Kuten esimerkiksi siihen, että naisille ja tytöille kerrotaan jo pienestä pitäen, että missä illalla ja yöllä saa kävellä ja missä ei. Ja että ei saisi kävellä yksin, eikä kännissä ja että ei pitäisi ainakaan lähteä vieraiden matkaan.

Periaatteessa on kuitenkin niin, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus pukea päälleen ihan mitä huvittaa tai olla pukematta mitään, eikä kenelläkään silti ole oikeutta koskea. Jokaisen pitäisi voida kävellä millä tahansa kadulla ja missä tahansa puistossa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Jokaisen pitäisi voida lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin uusiin paikkoihin vailla pelkoa ja ilman odotusta joutua jonkinlaisen päällekarkauksen uhriksi.

Asettamalla rajoituksia äideillemme, tyttärillemme, siskoillemme, ystävillemme tai kenelle tahansa kanssaihmisillemme olemme jo puoliksi antaneet pahisten voittaa.

Ihmisiä syyllistetään rikoksista, joiden uhreiksi he joutuvat. Se, että olen kovassa kännissä ja paksu lompakkoni roikkuu puoliksi ulkona takataskustani ei anna kenellekään oikeutta pölliä lompakkoani.

Kaupunki kuuluu sen asukkaille. Rajoitusten sijaan tulisi pohtia, mihin asioihin pitäisi vaikuttaa, että saisimme yhteisestä ympäristöstämme kaikille turvallisen.

Se ei tapahdu valvontakameroita tai poliisipartioita lisäämällä, vaan vaikuttamalla niihin yhteiskunnallisiin syihin, mistä ahdistus ja väkivalta kumpuavat.

Pitäisi pyrkiä siihen, että ihmisillä menee hyvin. Sosiaalisesti, taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti, mitä ikinä hyvinvointiin sisältyykään.

Yhden pahoinvointi aiheuttaa usein tavalla tai toisella pahoinvointia toisillekin. Voisiko homma toimia myös toisinpäin?

Uskon vakaasti, että ihminen jolla menee hyvin ei esimerkiksi ahdistele, ryöstä tai pahoinpitele toisia ihmisiä.

Advertisements

2 thoughts on “Vähemmän rajoituksia, enemmän hyvinvointia

  1. Rikosten yms uhrien syyllistäminen perustuu siihen valitettavaan tosiasiaan, että suuri osa ihmisistä uskoo ns. oikeudenmukainen maailma -teoriaan. Ihmisen ahdingon täytyy aina olla tämän omaa syytä. Näin esimerkiksi raiskauksen uhrin on ollut ”pakko” jotenkin ”ansaita” se tai ainakin myötävaikuttaa asiaan. Näin voidaan taata turvallisuudentunne siitä, että itselle ei koskaan käy mitään pahaa, koska itsehän ei koskaan tee mitään hölmöä, muut ihmiset vain.

  2. Uhria syyllistetään niin monella tavalla ja monessa vaiheessa, että piilorikollisuuden täytyy olla aika laajaa. Ei uskalla tehdä ilmoitusta, kun poliisi nakkelee niskojaan puhelimessa – ”ei sellaista ole tapahtunut”. Rikosilmoituksen tekeminen ei olekaan ihmisoikeus – jos kerrot aikeestasi, joudut ainakin vanhempana naisena ”aivosairaus kehittymässä” -luokkaan. Sillä voi vaientaa kaiken puheen ja asioiden selvittämisen.

    Kun 60-vuotiaan miehen läppäri ja kännykkä joutuvat autosta hukkaan, kadoksiin, hän kertoo kuten asia on ,että låppäri ja puhelin varastettiin autosta. Kun 60-vuotias nainen huomaa henkilökohtaisia tavaroita viedyn kotoaan, harvat tututkaan pitävät varkautta uskottavana,selityksenä, vaikka näyttöä olisi esittää, että on tapahtunut varkaus. Em. miehelle ei kukaan ehdota, että nyt kumminkin pojan ja veljen läsnäollessa vielä siivoaisi autonsa – jospa se läppäri on pudonnut penkin taakse – ja säästäisi varkaat moitteilta. Naista kyllä epäillään sekä dementian merkeistä että pahasta tahdosta. Se että nainen lainkaan ottaa asian esille, on häpeällinen asia – siihen ei haluta koskea pitkällä tikullakaan.

    Kenelleköhän ne varkaudet tapahtuvat? Aina ”muille” ja ”omasta syystä”?

    Mistä tunnet sä ystävän – ja virkaansa velvollisuudentuntoisesti hoitavan viranomaisen? Mistä?

    Ideaaliuhria etsitään

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s