Yle Puhe on parempi kuin koskaan ennen

Oletteko muuten huomanneet, että Yle Puhe on nyt parempi kuin koskaan ennen?

Olen ollut lapsesta saakka kova kuuntelemaan radiota. Innokas suorastaan.
Siis silloin kun minä olin lapsi, oli olemassa sellainen Ylen kanava kuin Radiomafia. Sitä ei siis enää ole olemassa, mutta silloin kun oli, sieltä tuli aivan todella paljon todella hyviä ohjelmia.
Oli erikoisohjelmia kaikille eri musatyyleille, ei siinä mitään, mutta sitten oli erikoisohjelmia vielä kaikelle muullekin. Esimerkiksi sellainen aivan mahtava roolipeliaiheinen ohjelma kuin Lohikäärmepuu. Muistatteko Lohikäärmepuun? Ohjelmaan sai soittaa ja yrittää päästä eteenpäin miekan ja magian maailmassa seikkaillen. Juontaja selosti tilannetta miten pelihahmolla menee ja antoi soittajalle eri vaihtoehtoja miten menetellä tilanteessa.
Miksi Lohikäärmepuu lopetettiin? Miksi muuten kaikki erikoisohjelmat lopetettiin ja miksi loppujen lopuksi koko hyvä kanava lopetettiin? Tahdon Lohikäärmepuun takaisin, edes Ylen Elävään arkistoon, edes yhden jakson.
Ja onko enää sellaisia ohjelmia kuin minun lapsuuteni Anssi!-niminen ohjelma. Se oli parituntinen suora lähetys, jota isännöi Ari Peltonen. Kaikki saivat soittaa lähetykseen ja yrittää puhua ihan mistä tahansa aiheesta. Usein Peltonen kuitenkin katkaisi puhelun kesken kaiken ja kyseli soittajilta aivan päättömiä. Kerrankin hän otti putkeen kymmenen puhelua, jotka katkaisi kaikki välittömästi. Ja kaikki linjat olivat koko ajan tukossa, kaikki halusivat yrittää päästä lähetykseen. Väliin hän soitti punkrokkia. Niin, punkrokkia.
Elävässä arkistossa on näköjään kuunneltavissakin tätä mahtavaa tykitystä, lähetyksessä Peltonen kommentoi kuuntelijoiden lähettämiä kirjeitä.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/anssi_46297.html#media=46299

No, anyway, eksyin aiheesta näköjään heti ensimmäisessä kappaleessa. Se mistä minun piti kirjoittaa, on siis Yle Puhe.
Olen tässä viimeisen vuoden aikana lukenut monista eri lehdistä sekä toimittajien tekstejä että lukijoiden mielipidekirjoituksia siitä, kuin Yle Puhe meni pilalle kun urheiluohjelmat siirtyivät kanavalle. Siis joku Osmo Soininvaarakin laati ihan Helsingin Sanomiin tuohtuneen kirjoituksen aiheesta. Ja oli sen kai allekirjoittanut joku toinenkin puhuva pää.
Että urheilu ei kiinnosta. Että urheilu ei ole tarpeeksi älyllistä tai että urheilu on tylsää tai jotenkin arveluttavaa tai jollakin muulla tavoin perseestä.
Mutta minä sanon, että Yle Puhe on nyt parempi kuin koskaan ennen. Ja juuri sen takia, että sieltä tulee urheilua. En vain voi käsittää, miksi esimerkiksi Jääkiekkokierros ei kiinnostaisi ketään.

Ennen kanavauudistusta jouduin elämään sellaista elämää, jossa kuuntelin kahta kanavaa. Siis Yle Puhetta ja Radio Suomea.
Kaikki urheilulähetykset joutui aina kuuntelemaan Radio Suomesta, niin kuin nyt vaikka Jääkiekkokierroksen ja Jalkapallokierroksen. Uhkana oli aina, että erätauolla joutuu kuulemaan jotain tuoretta humppaa, tai että lähetys katkeaa Merisäähän. Nyt nämä uhat ovat poissa. Mikään ei katkaise puhetta. Puhetta urheilusta.
Eikä tarvitse enää koskaan kuunnella Radio Suomen biisejä. Vaikka tosin olin havaitsevinani, että Helsingin toimitus soitti yleensä vähän parempaa musiikkia kuin maakuntien toimitukset, jotka soittivat aina aivan toivotonta tuubaa.

Nyt Yle Puhe on kanava, josta tulee laadukkaita puheohjelmia. Minusta esimerkiksi Kirsi Virtasen ja Eve Mannun ohjelmat eivät petä koskaan. Ja esimerkiksi Maailmanpolitiikan arkipäivää on aivan mahtava.
Ja sitten näiden ihanien asioiden lisäksi tulee vielä sitä urheilua ilman, että täytyisi kanavasurffata.
Kiitos Yle.
Mutta laittakaa Lohikäärmepuuta Elävään arkistoon.

Mainokset