Vuoden 2012 levyt TOP 5+1

Tässä se nyt on, objektiivinen listaus vuonna 2012 ilmestyneistä parhaista musiikkiäänitteistä vastaansanomattomine perusteluineen.

1. Punk Lurex: Puolesta ja vastaan (Hiljaiset Levyt)

JOO ELIKKÄS aivan liian vähälle huomiolle tänä vuonna jäänyt levy. Hieno bändi ja hienot soittajat, itse kehuin bändin rumpalia Saasta-Makea Seuraan kirjoittamassani levyarviossa ehkä koko Suomen sympaattisimmaksi punkkariksi, vaikka en oikeastaan edes tunne koko miestä. Mutta oon kuullu juttuja!
Musa on erittäin old school seiskaseiskaa. Eli hyvää. Ei niissä muissakaan biiseissä mitään vikaa ole, mutta vuoden parhaan tästä levystä tekee biisi Asunnottoman laulu. Taisin kuunnella sitä koko kevään. On tunnelmaa, asiaa ja meininkiä samassa paketissa. Eli punkbiisi par excellence.
Musaa netissä http://www.myspace.com/punklurex ja jos käytte kuuntelemassa niin suosittelen samalla Neiti C –nimistä coveria, joka ei tosin löydy tältä vuoden parhaalta levyltä.
Ps. Kirjoitin bändistä vuonna 2010 tämmöisen jutun Voimaan, hienot oli biisit ja ihmiset jo silloin http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-3/lurex-tulee-taas

2. Mariska & Pahat Sudet: Kukkurukuu (Fried Music / Warner Music Finland)

Mariskan uusin levy Kukkurukuu on tosi hyvä. Se on itse asiassa Mariskan paras levy. Siinä on kymmenen kappaletta ja nyt minä aion kertoa mitä mieltä minä olen niistä kappaleista.

1. Matkalla Manalaan. Tässä on synkistelydiskomeininki ja levyn aloitusbiisiksi ihan järkevä valinta. Ei ole levyn tykeintä matskua, mutta silti tarpeeksi hyvää esitelläkseen kivasti, mistä levyllä suunnilleen on kyse. Tykkään.
2. Liekki. No tästähän tehtiin eka sinkkubiisi ja myös video. En ihan täysin ymmärtänyt, että miksi, koska eihän tämä nyt laisinkaan ole levyn parasta antia. Enkä nyt tarkoita, että olisi huonokaan biisi, siis kyllä mä tätä radiossa soittaisin jos olisin radiotoimittaja.
3. Kuolema on kalamies. Aijai! Nyt! ”Kuolema on kalamies / se nuotallansa saalistaa / osaamatta erottaa / ootko valmis lähtemään / mikä kesken sulta jää / jääkö jotain tärkeää?”. Tekisi oikein kirosanoin mieli ryydittää kuvailua siitä miten täydellinen biisi.
4. Kukkurukuu. Levyn nimibiisi. Komea ja melankolinen. Jotenkin aivan karmealla ja surullisella tavalla tulee mieleen se Helsingissä syksyllä vanhempiensa tappamaksi joutunut 8-vuotias tyttö.
5. Sinä päivänä kun sä lähdet. Joo, kyllä. Kyllä tämä on levyn paras biisi. Mariska ei suhtaudu parisuhteeseen, että ”jos sä lähdet”, vaan ”kun sä lähdet”. Sinä kirottuna päivänä kun sä lähdet, ei ole enää väliä lapsilla, linnuilla, toukokuulla, runoilla tai rukouksilla.
6. Veri on vettä sakeampaa. Olikos se nyt niin, että Kotiteollisuuden Jouni Hynynen on säveltänyt tän biisin? Se kyllä kuuluu.
7. Kettu ja korppi. Voima-lehden Hannele Huhtala oli jostain syystä nauttinut tästä biisistä, itse en niinkään. Vähän on semmoinen lasten satukasetin biisi.
8. La muerte. Tässä ollaan tultu pitkän matkan takaa kostamaan ja tappamaan. Sen lisäksi, että tunnelma on kylmä ja tunteeton, se on myös hidas ja utuinen.
9. Kalpeet. Kun heila kuolee, sillä on kalpeet kasvot ja kylmät kädet. Nautin. Siis en siitä, että heila kuolee, vaan tästä biisistä.
10. Ukon laulu. Levyn päätösbiisi luo siinä mielessä toivoa, että kun koko albumi on laulettu kuolemasta, niin kertsissä todetaan ”Minä pysyn luonas kun en usko kuolemaan”.

Ps. Mariska sanoi tuossa syksyllä Me Naiset -lehden haastattelussa, että ”ihastuminen on parisuhteen oksettavinta aikaa”. Se lausunto todella viihdytti.

3. PÄÄ KII: PÄÄ KII (Stupido Records)

Tätä bändiä on hehkutettu niin paljon joka paikassa, että melkein vähän hävettää edes kirjoittaa siitä mitään, kun kaikki on jo sanottu. Se on muuten erityisesti jotenkin viihdyttänyt, kun laulaja-kitaristi Teemu Bergman on eri medioissa kirjoitettu milloin mitenkin väärin. Ei se nyt niin erikoinen nimi ole. Mutta kaikesta kirjoittelusta huolimatta ei tätä bändiä voi mitenkään olla ottamatta listalle. Kun on vain niin hyvä. Oikein hyvä. Siis en ole varmaan vuosikausiin pyörittänyt soittimessa mitään levyä niin ahkerasti kuin tätä.
Väkisinkin tästä tulee vähän mieleen, että re-inventing Klamydia, en tiedä tuleeko sama muilla mieleen. Mutta ainakin kappaleesta Ees jotain positiivista tulee tää fiilis.
Aika monet levyn biiseistä on kuunneltavissa tuolta https://soundcloud.com/paakii

4. Särkyneet: Kaupungin Kutsu (Combat Rock Industry)

Olen nähnyt tämän bändin kolme kertaa livenä, ja minusta tuntuu, että meno paranee keikka keikalta. Bändissä kun on kaikkea. On Jani Kosnaaderi Koskinen, on mimmilaulaja, on melkoisen tiukka rumpali ja sitten on vielä mies jolla on parta ja stetson. Sitten on lisäksi aika paljon osaamista, itsevarmuutta ja hyviä biisejä. Siis jos minulla olisi radiokanava tai edes radio-ohjelma, soittaisin koko talven tämän levyn biisejä.
Levyn aloittava Tyttöjä Säälittää on täydellinen iskelmäpunkbiisi. Kaupungin Kutsu on vuoden 2012 henkinen versio Nylon Beatin Satasen lainasta. Mutta koko levyn paras biisi on ehkä kuitenkin Silloin Ihana.
CD-levyyn on painettu 45rpm, eli millä nopeudella sitä pitäisi pyörittää vinyylisoittimessa. Se on hyvä asia.
https://soundcloud.com/sarkyneet

5. Pertti Kurikan Nimipäivät: Kuus kuppia kahvia ja yks kokis (Airiston Punk-levyt)
Ei hitto mikä ilmiö tästä bändistä on kehittynyt. On keikkoja (olen käynyt), tulee julkaisuja (olen ostanut), on dokumenttielokuvaa (olen nähnyt) ja sitten vielä kavereilla on oma radio-ohjelmakin (olen kuunnellut).
Mutta mikäs siinä, pääasia, että bändin jäsenet ja yleisö viihtyy. JA NEHÄN VIIHTYY!
Kovasikajutun TV-ensi-ilta maanantaina 7.1. klo 21:30 TV1. Tulee muuten sen jälkeen ihanasti vielä Yle Areenaan!
http://www.myspace.com/nimipaivat

+1 BUBBLING UNDER:

God Given Ass: I’m Better than You / (don’t mess with) HEINIS PUNKS

Tässä bändissä soittaa Otto, Reeta, Marika, Pyry ja Niila.
Tämän julkaisun minulle päätyminen tuntui olevan jotenkin monen käänteen takana.
Otto tarjosi jo bändin aikaisempaa tuotosta minulle ensin sähköpostin välityksellä, mutta kun selvisi, etten kirjoitakaan enää Voimaan vaan ihan muualle, töksähti levyn saaminen sitten siihen.
Lupasin kuitenkin ostaa levyn jostakin, mutten sitä ikinä sopivassa välissä saanut siihen tilaisuutta. Sitten taisin nähdä bändin livenä pari kertaa. Tai ainakin kerran, kesällä Dallapén puistossa. Meininki oli kova.
Tässä välissä ostin jonakin aamuyönä Capriksessa pizzaa odotellessani Otolta ja Reetalta bändin kasetin, taisi maksaa kolme euroa, jos oikein muistan. Ja jos oikein muistan, niin siinä kasetilla oli jotain cover-biisejä.
No sitten eräänä päivänä Otolta tuli jälleen sähköpostia, tiedusteltiin osoitetta johon lähettää bändin uusi sinkku. Annoin osoitteen ja jäin odottamaan. Mitään ei tapahtunut.
Kunnes sitten näin tämän edellä mainitun pariskunnan kerran Pub Heinähatussa, missäs muuallakaan, ja menin tiedustelemaan, että tuleekohan se levy joskus. Oli kuulemma mennyt samana päivänä postiin.
Samassa yhteydessä syntyi keskustelua, että mihin voisin lehdestä kirjoittaa, ja Reeta kysyi minulta ”Ootsä edes mikään oikea toimittaja?” ja vaikka minusta välillä tuntuukin vähän valetoimittajalta, niin taisin väittää olevani.
No mutta tässä se levy nyt kuitenkin on. Minulla ei ole vinyylisoitinta niin en voi kuunnella sitä, mutta kannet näyttäisi olevan ihan hienot ja biisien aiheet myös, koska Pub Heinähattu. www.myspace.com/godgivenasshki

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s