Tampereen Ilveksen kannattamisen ihanuus ja kamaluus

Olettekin varmaan huomanneet, että Tampereen Ilveksen ja Mikkelin Jukureiden välinen jääkiekon liigakarsintasarja on juuri päättynyt. Ilves voitti sen sarjan.

Tänä keväänä tuli kuluneeksi 28 vuotta siitä kun aloin kannattaa Ilvestä. Se on tosi pitkä aika. Siis enemmän vuosia kuin mitä monilla Ilveksen tämän kauden pelaajilla on mittarissa.

Kevättalvella 1985 sattui nimittäin niin, että olin juuri täyttämässä seitsemän vuotta ja SM-liigassa oli meneillään finaalisarja Ilveksen ja Turun Palloseuran eli TPS:n välillä. Perheemme asui TPS:n vahvalla vaikutusalueella. Isäni ei ollut mikään erityinen jääkiekkomies, vaan oikeastaan kestävyysjuoksun ja hiihdon ystävä, mutta jostain syystä hän päätti viedä minut ratkaisevaan viidenteen finaaliotteluun Turun Kupittaalle katsomaan Tepsin ja Ilveksen mittelöä.
Kupittaan halli pullisteli loppuunmyytynä, ja muistan joutuneeni varvistelemaan nähdäkseni seisomakatsomon aikuisten väleistä, mitä siellä kentällä oikein tapahtuu.

En minä kovin paljon siitä pelistä ymmärtänyt. Mutta sen minäkin tajusin, että Ilveksen logo oli kivempi, kun siinä oli kissa ja meillä kotonakin oli kissa. Ja että kaikki ympärillä olevat ihmiset tuntuivat olevan kissajoukkuetta vastaan. Ilves oli ensin ottelusarjassa voitoin 2-0 tappiolla ja TPS karkasi myös tässä viimeisessä pelissä samoin 2-0 –lukemin johtoon. Mutta kuten monet tietävät, Reima Pullinen teki yhden ja Risto Jalo kaksi maalia ja niin sitä vaan tultiin rinnalle ja ohi ja mestaruuteen. Ilveksen toistaiseksi viimeiseen mestaruuteen.

Sinä päivänä minusta tuli Ilveksen kannattaja. Joo, kyllä, gloryhunttaajana aloin Ilveksen kannattajaksi, mutta alle seitsemänvuotiaalle se nyt vielä sallittakoon.

Sekä minä, että silloin vielä nuori poika ja tuore Suomen mestari Raimo Helminen, me kummatkin ajattelimme, että näitä mestaruuksiahan tulee varmaan vähän väliä.

Toisin kävi.

Hopeaa tuli 1990 ja 1998 ja heti perään 2001 vielä pronssia. Ja välillä on nostettu Raimo Helminen ja Jukka Tammi Hakametsän hallin kattoon. Muuten on juhlinnan aiheet olleet melko vähissä.

Ja yhä vähemmän on juhlittu, mitä lähemmäksi nykyhetkeä on tultu.

Viime vuosina Ilveksen kannattaminen on ollut kuin huonossa parisuhteessa olemista. Aina on esitetty lupauksia paremmasta tulevaisuudesta, hetkeksi toivon kipinä on syttynytkin, mutta lopulta on saanut aina pettyä.

Silti, tapahtui mitä hyvänsä, ei rakastettua voi hylätä.

Ilves on pelannut nöyryyttävää karsintasarjaa Mestiksen voittajaa vastaan 2013, 2012 ja 2010. Onneaan Ilvestä vastaan ovat käyneet koittamassa Mikkelin Jukurit, Vaasan Sport ja Joensuun Jokipojat.

Urheilullinen ja taloudellinen menestymättömyys ovat ruokkineet toisiaan jo usean kauden ajan. Tappioita on kirjattu viimeisten kausien aikana yhteensä noin kahden miljoonan euron edestä. Ilveksen talousongelmista puhuttiin koko alkukausi, ja jossain vaiheessa esitettiin kiusallisia kysymyksiä, onko Ilveksellä rahaa pelata edes nyt päättynyttä kautta loppuun asti.

Näköjään oli.

Karsintasarja toi Ilvekselle kolme ylimääräistä kotiottelua. Niissä ilmoitettiin käyneen katsojia yhteensä 15613. Ilveksen tapauksessa oli ehkä sittenkin parempi, että jouduttiin karsintoihin ja saatiin nuo lipputulot, kuin että oltaisiin oltu toiseksi viimeisiä ja lähdetty katsomaan taloustilannetta suoraan runkosarjan jälkeen.

Silti Ilveksen organisaation tulevaisuus näyttää epävarmalta.

Uusista tulevista kovista hankinnoista on huhuttu jo kuukausi, itse uskon kun näen seuran niistä tiedottavan. Uudesta demokraattisemmasta omistuspohjasta on huhuttu vielä pitempään, itse uskon kun näen seuran niistä tiedottavan.

Yhden vinkin Ilveksen toimistolle lähettäisin. Kun seuraavan kerran lähdette ”tiedottelemaan”, tiedottakaa vain kivenkovaa faktaa, ei optimistisia ehkäjos-tulevaisuudenkuvia.

Ja ensi kautta odotellessa, käydään futis-Ilveksen peleissä.

Kevään 1985 ratkaiseva finaaliottelu TPS vs. Ilves löytyy muuten kokonaan Youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=i-e8byZFaZw