Puhelinmyyjä soittaa – toimi näin!

Olettekin varmaan huomanneet, että aina toisinaan puhelin soi, ja soittaja ei ole ennalta tuttu. Sitten sitä vastaa puhelimeen toiveikkaana, jos soittaja olisi vihdoin joku headhunter, joka on tajunnut kuinka upea viestinnän moniosaaja ja some-visionääri sinä oikein oletkaan, mutta ei se koskaan ole, vaan aina se on joku idän tai pohjoisen murretta puhuva Mikko tai Maija, joka haluaa kertoa sinulle Kotilieden tai Tuulilasin tai Urheilulehden uudesta lyömättömästä tarjouksesta. Puolen vuoden lehtitilauksen päälle Mikko tai Maija antaa siihen kylkeen vielä lautasantennin, sata TV-kanavaa ja Stefan Lindforsin suunnitteleman Kalevala-korun.

Minusta lehdet ja etenkin aikakauslehdet ovat ihana ja hieno juttu. Myös se, että lehdet saa kätevästi ja vaivattomasti kotiin kannettuna suoraan postiluukkuun tai –laatikkoon, sekin on ihanaa.

Olen nyt kuitenkin joutunut jo vuosia erittäin hämmentyneenä seuraamaan sivusta keskustelua puhelinmyyjistä, jotka useimmiten myyvät lehtitilauksia. On olemassa ihmisiä, joita puhelinmyyjät ärsyttävät. On olemassa ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen huutaa ja haistatella puhelinmyyjille. Hullua on, että jotkut näistä ihmisistä ovat toimittajia. Ja kaikista hulluinta on, että jotkut toimittajat kirjoittelevat vinkkejä ja ohjeistuksia siitä, miten päästä eroon puhelinmyyjistä.

Aina toimittajat ja viestintäalan ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että puhelinmyyjä on aikakauslehden toimittajan, valokuvaajan, taittajan ja sihteerin paras ystävä. Kun printtien levikit laskevat kaikkialla, hienoinkaan tutkivan journalismin juttu tai helvetinmoinen lehtiuudistus ei kamppaile laskua vastaan niin tehokkaasti kuin erinomainen puhelinmyyjä.

Hyvä puhelinmyyjä hankkii yksinään lehdelle päivässä 10-15 tilausta. Kuukaudessa se on 200-300 lehtitilausta. Yksi hyvä myyjä.

Jos puhelinmyyjiä ei olisi, ei olisi isoja, suurilevikkisiä, paljon journalisteja työllistäviä aikakauslehtiäkään. Vaikka ne lehdet hyviä ovatkin, niin eivät niin kertakaikkisen puoleensavetäviä, että tilaajat ja irtonumero-ostajat samoissa määrin ihan itse tekisivät niitä tilauksia.

Puhelinmyyjä ei soita kiusatakseen tai ärsyttääkseen sinua, vaan tehdäkseen työtään. Hän on siellä puhelinlinjan toisessa päässä urheana, reippaana ja yritteliäänä päivästä ja illasta toiseen, vaikka epäilemättä saa työssään joka päivä kuulla kaikenlaisia solvauksia. Hän ei yritä myydä sinulle mitä tahansa roskaa, vaan suomalaisia lehtiä. Lehtiä, joissa on juttuja, joiden tekemiseen ammattilaiset ovat puristaneet vuosien ja usein vuosikymmenien ammattitaitonsa.

Puhelinmyyjä ei ainoastaan tuo omia verorahojaan meidän kaikkien käyttöön, hän tekee lisäksi parhaansa, että aikakauslehtien toimittajat ja freelancerit pysyisivät kiinni leivässä. Puhelinmyyjä on ihana.

Puhelinmyyjän työ ei ole kovin arvostettua. Sen pitäisi olla. Suomessa arvostetaan sellaista työtä, josta saa isoa palkkaa. Mutta miten siitä lehtitilausten myynnistä voisi saada isoa palkkaa, kun ne tilaukset pitää myydä niin halvalla, kun te saatanat ette muuten osta niitä lehtiä.

Parasta mitä voit puhelinmyyjän ensi kerralla soittaessa tehdä, on tilata lehti.

Mielellään kaksi.

Mainokset

3 thoughts on “Puhelinmyyjä soittaa – toimi näin!

  1. Mielestäni puhelinmyynnin suurin ongelma on se, että valtaosa myynnistä ei ole myyntiä vaan manipulointia, tyrkyttämistä ja painostamista.

    Jospa myyjä lähtisi liikeelle siitä, että kiinnostaako potentiaalista asiakasta tuote/sisältö sen sijaan, että alkaisi lukemaan skriptiä jostain paperista?

    Ei heti tule mieleen, että yksikään myyjä lähiaikoina olisi lähtenyt päättömän oman tuotteen/tarjouksen sijaan liikkeelle asiakkaan tarpeista.

    Myynti edellyttää erinomaisen tuotteen, jonka myymistä ei tarvitse hävetä ja oikean kohderyhmän. Ei sen kummallisempaa.

  2. Vain täydellinen idiootti tekee mistään asiasta sopimuksen puhelimessa. Lisäksi on nykyään typerää vastata tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin – jos ei tiedä miksi, ei ole seurannut mediaa.
    Jos soittajan numero jää vaivaamaan, voi numerohakupalvelusta tarkistaa mistä on kyse. Jos numeroa ei löydy, ei soittaja halua siis olla tunnettu, enkä minäkään halua tätä tuntea.

    On myös äärettömän tökeröä käyttäytymistä esitellä itsensä pelkällä etunimellä. Se sen tuputuksen voisi edes aloittaa kysymyksellä ”oletteko kiinnostunut”, ja mikäli kohde vastaa ”ei kiitos, en ole kiinnostunut”, olisi korektia uskoa asia ensimmäisellä kerralla.

    Puhelinmyyntifirmat saavat katsoa itse itseään peiliin ja miettiä sitä, miksi touhu herättää niin paljon negatiivisia tunteita. Tietenkään niitä aggressioita ei pidä purkaa niitä riistettyjä myyjäparkoja kohtaan; jos ei myyntipuhetta jaksa kuunnella, kannattaa todeta nopeasti ”en ole kiinnostunut, hyvää päivän jatkoa” ja sulkea luuri.

    Ja mitä aikakauslehtien tasoon tulee, niin ei Suomessa ole oikeastaan muita lukukelpoisia sellaisia kuin Suomen Kuvalehti.

  3. Olen lähes kaikesta kommentoijien kanssa samaa mieltä, paitsi että on muitakin lukukelpoisia lehtiä kuin Suomen Kuvalehti, esim. Parnasso, Kanava, Suomen luonto. Mutta eipä ole minulle jostakin syystä puhelimessa yritetty tyrkyttää Parnassoa. Olisiko sivistyksellä jotakin tekemistä asian kanssa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s