En ole rasisti, mutta…

Oletteko muuten huomanneet, että julkisessa keskustelussa tuntuu usein olevan epäselvää, että mikä on rasismia ja mikä ei ole. Toimittajat ovat pulassa kun rasismia pitää määritellä. Joskus sellainen on rasistien etu.

Ainakin se pitäisi olla selvää, että rasistien ei pitäisi antaa määritellä sitä mikä on rasismia.

Usein käy niin, että johonkin viestintävälineeseen pääsee tai joutuu haastateltavaksi joku timosoini, mylväisee jotain rasistista, ja sanoo sitten loppuun, että ”tämä ei ollut rasismia” tai ”en ole rasisti”. Erittäin usein toimittajat antavat näiden tyyppien uida karkuun. Erittäin usein mylväisijälle ei sanota vastaan, että kyllä se muuten oli rasismia ja sinä olet rasisti.

Tämä siitä huolimatta, että Suomessa on paljon rasismia, rasismi on yhteiskunnallinen ongelma ja medialla pitäisi olla tärkeä rooli rasisminvastaisessa työssä.

No, mistä rasismi sitten johtuu? Ei rasismille –hankkeen nettisivujen mukaan rasismi perustuu pelkoon ja tietämättömyyteen. Se on totta, mutta se on vain osa totuudesta. Kaikkien rasismi ei perustu pelkoon tai tietämättömyyteen. Kun ajatellaan vaikka teuvohakkaraisia, niin tuskin he ovat missään vaiheessa olleet kovin peloissaan siellä autioituvan maaseudun keskellä Suomeen tulevista maahanmuuttajista. Että tulevat tänne viemään meidän hienosti sujuvan lypsybisneksen? Tai jos ajatellaan jussihalla-ahoja, niin tuskin he ovat olleet tietämättömiä yhtään mistään, eiväthän nämä tyypit muuta teekään kuin lue ja kirjoita.

Rasismi on hyvin monimuotoista alistamista ja sortamista. Rasismi tulee esiin sanoissa, teoissa ja asenteissa.

Rasismi on myös opportunismia. Elämme maailmassa, missä rasismilla voi saada suosiota ja valtaa.
Rasismia esiintyy siksi, että rasismin harjoittaja katsoo voivansa jotenkin hyötyä olemalla rasisti.
Rasismi voi olla jopa työllistävä asia. Kun on tarpeeksi äänekäs rasisti, voi päästä esimerkiksi kansanedustajaksi.

Rasistin kanssa keskusteleminen on yleensä hankalaa. Rasisti on tässä asiassa tunteeton jankuttaja, jolla on tilastoja, helvetisti tilastoja, mutta joka ei ymmärrä, ettei tilasto kerro ihmisyydestä tai inhimillisyydestä. Sen sijaan, jos halutaan, tilastoilla voidaan kertoa mitä tahansa mistä tahansa. Rasistin tilastoja ei tarvitse säikähtää. Asioista voi puhua, vaikka siitä ei olisi tilastoja.

Suomalaisessa mediassa ja yhteiskunnassa on olemassa jotenkin omituisesti legitimoituja rasisteja. Heitä pyydetään mukaan lehtihaastatteluihin ja televisiokeskusteluihin, koska sanotaan, että kyllä hei tämän vastapuolenkin näkemys täytyy olla mukana. Mutta se vastapuolen näkemys on rasismia! Siihen kuuluu monenlaista fyysistä, henkistä ja rakenteellista väkivaltaa. Miksi rasistisia näkemyksiä pitäisi esitellä tasapuolisesti muiden ohella? Milloin viimeksi kun käsiteltiin vaikkapa seksuaalista väkivaltaa, studioon pyydettiin ihan tasapuolisuuden merkeissä Pertti, 44, raiskaaja?

Media yrittää kai tehdä parhaansa rasismin edessä. Suvaitsevaisuus on suosittu teema. Vaikka koko sana on jotenkin absurdi. Että minä olen suvaitsevainen, minä suvaitsen jonkun toisen olemassaoloa. Kamala termi. Huomaatteko? Sanomalla suvaitsevani jotain toista ihmistä, asetan itseni tämän toisen ihmisen yläpuolelle.

Nähdäkseni minulla ei edes ole oikeutta tehdä valintaa suvaitsevaisuuden tai suvaitsemattomuuden välillä. Tai ainakaan minulla ei pitäisi olla. Ihmisen olemassaolo on kuitenkin hei aika perustavanlaatuinen oikeus. Siinä ei pidä ryhtyä kyselemään, että suvaitsevathan kaikki nyt tämän minun olemassaoloni. Jokainen ihminen saa olla olemassa, ja minun mielestäni hän saa olla sitä missä tahansa julkisessa tilassa, ihan riippumatta siitä minkälainen passi hänellä on – vai onko hänellä passia lainkaan!

Silti mediassa on paljon rasismia. Esimerkkejä on paljon, mutta kenties yleisin on esittää maahanmuuttajaryhmät jotenkin homogeenisenä ryhmänä. Että nuo ovat venäläisiä, nuo somaleita ja nuo kiinalaisia, ja sehän sitten kertookin heistä kaiken olennaisen. Toivon ja uskon sen olevan enimmäkseen tahatonta. Vaikka ei tahattomuus kyllä toisaalta tee rasismista yhtään vähemmän vaarallista tai kurjaa.

Mielestäni jokaisen toimittajan ja viestintäalan ihmisen kannattaa aina välillä viettää hetki itsensä tai tovereidensa kanssa ja miettiä, kuinka minä kohtaan, käsittelen ja esitän rasismiin liittyviä kysymyksiä?

(Kirjoituksen ajatukset syntyivät maanantaina 27.10. Journalistiliiton ja Suomen Punaisen Ristin hallinnoiman Ei rasismille! –hankkeen yhteistyössä järjestämän Rasismi ja media –keskustelutilaisuuden aikana.)
http://www.journalistiliitto.fi/?x20757=28582483

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s