Helsinki, tuo helvetinmoinen pyöräilykaupunki

Olen tässä viime viikkoina innostunut pyöräilystä ihan toden teolla. Sain kaksikymmentä vuotta vanhan tyttöjen Tunturi-merkkisen polkupyörän, ja olen pyöräillyt sillä aika paljon.

Reilussa kahdessa viikossa olen polkenut reilut 200 kilsaa pitkin Helsingin katuja, teitä ja polkuja. Tiedän, ettei se todellisiin himopyöräilijöihin verrattuna ole vielä kovin paljon, mutta on se silti runsaat 200 kilometriä enemmän kuin yhtenäkään kesänä aiemmin tässä viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen.

No, tässä aloittelevana pyöräilijänä olen tehnyt joitakin havaintoja pyöräilystä, kanssapyöräilijöistä ja ylipäätään kanssaihmisistä.

Aamuisin noin 8-9 aikoihin ja jälleen iltapäivällä noin 16-18 Helsinki näyttää siltä kuin kaupungissa olisi juuri alkanut suuri ammattilaispyöräilykilpailu. Suuri osa pyöräilijöistä pyörineen ja varusteineen näyttää siltä kuin tarkoituksena olisi vähintään kiertää koko pääkaupunkiseutu, ja hemmetin kovaa, vaikka todellisuudessa aikomus on vain pyöräillä Lauttasaaresta tai Herttoniemestä töihin keskustaan. En oikein ymmärrä miksi tämä suoritus vaatii pukeutumista kilpapyöräilijäksi. Vähän sama kuin autoilijat aamulla töihin lähtiessään peruuttaisivat autotallista ajoradalle jonkun formula- tai ralliauton.

Missä vaiheessa työ- tai koulumatka muuttui tämmöiseksi? Silloin kun minä olin nuori, kilpapyörillä ajoivat lähinnä, no, kilpapyöräilijät.

Olen vähän arastellut alkaa ajatella itseäni pyöräilijänä, saati sitten kutsua itseäni sellaiseksi. Pyöräilijöillähän on ihmisryhmänä aika huono maine, siis kaikkien muiden kuin toisten pyöräilijöiden keskuudessa. Jalankulkijat pelkäävät pyöräilijöiden ajavan päälle, ja autoilijat pelkäävät heidän taas ajavan alle. Pyöräilijöitä pidetään usein kiukkuisina, kärsimättöminä ja marttyyrimaisina kamikaze-syöksyjinä.

Pyöräilijät loukkaantuvat ja kiroilevat jalankulkijoille, jotka kävelevät epähuomiossa pyöräkaistalla ja autoilijoille jotka parkkeeraavat pyörätielle esimerkiksi lastin purkamisen tai pakkaamisen ajaksi. Jotkut autoilevat kaverini ovat epäilleet, että osa pyöräilijöistä yrittää oikein tarkoituksella kiihdyttää risteyksissä autojen alle, että saisivat sympatiaa pyöräilijöille ja paheksuntaa autoilijoille.

Mutta ei siinä kaikki, pyöräilijät, ne kaikkein innokkaimmat, huutelevat ja kiroilevat myös toisille pyöräilijöille. Jos kaksi kaverusta erehtyy pyöräilemään rinnakkain eikä peräkkäin, tai jos pyöräilytyyli ylipäätään on jotakin muuta kuin lineaarisen tehokkaasti kohtisuoraan etenevä, eiköhän siihen joku oman elämänsä lancearmstrong pölähdä niskan taa vihaisena puhisemaan.

Nykyään minä siis kaikesta huolimatta olen pyöräilijä. Olen silti myös jalankulkija, julkisilla liikkuja ja autoilija. Toivoisin, ettei kenenkään muunkaan tarvitsisi fakkiutua pelkästään pyöräilijäksi tai autoilijaksi tai miksikään muuksikaan yhden lokeron ihmiseksi.

Kaikkihan me olemme vain ihmisiä tulossa jostakin, menossa jonnekin.
Ja kyllä minun puolestani saa näyttää kilpapyöräilijältä, kunhan muistaa, että todellisuudessa Helsingin tiet eivät ole mikään kilpapyöräilyrata.

Ensin oman maan asiat kuntoon

Oletteko muuten huomanneet, että jotkut varsin kovaääniset ihmiset vaativat julkisuudessa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa, että ennen kuin autetaan minkään muun maan ihmisiä yhtään missään, pitäisi laittaa Suomen ja kaikkien suomalaisten asiat prikulleen kuntoon?

No minusta kanssa on paljon asioita, jotka pitäisi laittaa yhteiskunnassamme kuntoon. Voisin heti listata vaikka kymmenen. Ja listaankin.

1. Monesti aikaisin aamulla kun lehdenjakaja tuo Hesaria postiluukkuun, lehti putoaa suoraan lattialle, mikä aiheuttaa pienen kopsahduksen ja lisäksi samalla postiluukku kolahtaa, minkä ansiosta voi herätä. On mahdollista, että heräämisen jälkeen ei pääse enää heti uneen. Minusta postinjakaja voisi päällystää jokaisen Hesarin kuplamuovilla ja asetella sen luukkuun varovasti siten, että lehti ei pääse suoraan putoamaan lattialle.

2. Joskus aikaisin aamulla tai aamupäivällä, voi toisinaan herätä tai muuten häiriintyä siitä, että joku käyttää pihalla lehtipuhallinta joko lehtien haravoimiseen tai lumien poistamiseen rapun edestä. Se on aivan kamalaa. Kyllä minä vaadin, että kaikkien talonmiesten ja muiden vastaavien työmiesten ja -naisten tulisi siirtyä käyttämään täysin äänettömiä työkaluja, tai vaihtoehtoisesti suorittaa jokaisessa taloyhtiössä kysely, milloin kaikille asukkaille sopisi äänekkäiden pihatöiden tekeminen.

3. Julkisessa liikenteessäkin on kehittämistä, ainakin meillä täällä maamme pääkaupungissa. Usein, kun pysäkkiaikataulun mukaan raitiovaunun pitäisi saapua 16.55, se saattaakin tulla 16.53 tai 16.57. Silloin saattaa myöhästyä tai joutua turhaan seisomaan kaksi minuuttia. Kysynpähän vain, että mitä hyötyä on aikatauluista, jos niitä ei noudateta?

4. Ja kyllä se Helsingin raitiovaunuliikenne muutenkin menee ihan miten sattuu. Esimerkiksi minä yritän usein matkustaa aamulla seiskalla Hakaniemestä Länsi-Pasilaan, ja istuudunkin kyytiin ihan hyvässä uskossa, mutta sitten Mäkelänrinteen uimahallin kohdalla raitiovaunun infotauluun pyörähtääkin tieto, että Pasilan asemalta ratikka lähtee Koskelan halliin. Silloin joutuu kävelemään viimeisen pysäkinvälin. Se on ikävää, kun on henkisesti valmistautunut pääsemään lähes työpaikan oven eteen. Minusta raitiovaunun kuljettajan pitäisi heti jo Hakaniemessä kuuluttaa (sekä useita kertoja matkan aikana), että vaunu ei mene perille Länsi-Pasilaan saakka. Silloin voisi ajoissa alkaa miettiä toimintavaihtoehtoja noin 500 metrin kävelylle.

5. Usein kun sunnuntaina menen korttelini Valintataloon mukanani täysi kassi tyhjiä pulloja, on pullonpalautusautomaatti (tai ”pullokone”, kuten kaupan henkilökunta tuntuu laitetta kutsuvan) pois käytöstä. Usein automaatissa on lappu, jossa lukee ”rikki”. Mutta minä olen alkanut epäillä. Epäilys on noussut mieleeni. Minä epäilen, että pullonpalautusautomaatti ei ole rikki, vaan ainoastaan poissa käytöstä, koska kaupassa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa vastaanottamaan sunnuntaisin runsasta palautuspullojen määrää. Minä vaadin lähikauppaani lisää henkilöitä töihin sunnuntaisin, tai vaihtoehtoisesti, että he lakkaavat valehtelemasta pullonpalautusautomaatin olevan ”rikki”.

6. Kahvi on liian kuumaa R-kioskin kahviautomaateissa. Aina kun myöhästyy raitiovaunusta ja menee pysäkin vieressä olevalle Ärrälle ostamaan automaattikahvia, on kahvi liian kuumaa. Sen jäähtymistä täytyy odotella niin kauan, että puolet kahvista saa juotua vasta kun on perillä töissä, ja siellä puolestaan olisi jo tarjolla ilmaista kahvia, joten puolet Ärrältä ostetusta menee tavallaan hukkaan. Minusta Ärrän pitäisi huolehtia, että kahvi olisi selvästi paremmin jäähtynyttä, mutta ei toki vielä haaleaa, kun tuote tulee mukiin asiakkaan nautittavaksi.

7. Minun verorahat ja niiden väärinkäyttö. Jos kirjoittaa Googleen ”verorahat”, niin heti käy selville, että minun verorahoja käytetään jatkuvasti väärin. Tahtoisin, että verorahojani käytettäisiin vain oikein. Miksi kansanedustajat saavat päättää mihin verorahat käytetään? Miksi ei kansa? Miksi ei joka asiasta järjestetä kansanäänestystä?

8. Joskus voi sattua eläköityneen urheilutoimittajan Höyry-Häyrisen kanssa samaan elokuvanäytökseen tai esimerkiksi jalkapallokatsomoon. Silloin ei kulttuurielämyksen nauttimisesta tule mitään. Minä olen joutunut kuuntelemaan hänen taukoamatonta hölötystään sekä Finnkinon elokuvateatterissa ja HJK:n kotiottelussa. Eikö tälle tosiaan ole mitään tehtävissä? Haluaisin tässä kysyä, kuinka pitkälle olemme valmiita sietämään Häyrisen sananvapautta? Minusta asialle on aika laittaa stoppi.

9. Valheellinen mainonta kotimaisessa mediassa on saatava kuriin. Minä olen henkilökohtaisesti saanut kokea, kuinka radio- tai televisiomainoksessa kehutaan sitä tai tätä tuotetta, että niitä ostamalla voi säästää. Silti jokainen kerta kun olen niitä sitten ostanut, välillä aika paljonkin, niin on rahat tililtä vähentyneet. Välillä aika paljonkin!

10. Parkkipaikkojen riittämättömyys kaupungissa, varsinkin ilta-aikaan. Lähes aina kun yritän etsiä parkkipaikkaa kello kymmenen jälkeen illalla oman kotikatuni varrelta, on kaikki paikat varattu. Todella usein joudun autoilemaan oman korttelini ympäri useita kertoja, ennen kuin sopiva paikka löytyy. Tässä kuluu turhaan bensaa, joka on kallista. Miksi kaupunkeihin ei voida tehdä lisää parkkipaikkoja? Miksi esimerkiksi Kallion alueella on muutamia puistoja, joihin ei saa ajaa autolla ollenkaan? Kun kerran alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on auto, olisi luonnollista, että puistoista muutettaisiin parkkipaikkoja.