Ahdistavat kerjäläiset

– Ei saa kääntää katsetta siitä hädästä, joka suomalaiselle tulee, kun se näkee kerjäläisen, sanoo ylikomisario Rauno Repomies piirrossarja Pasilan kerjäläisiä käsittelevässä jaksossa.

Piirroshahmon kommentti tiivistää suomalaisen yhteiskunnan suhtautumisen yhteisön kaikkein vähäosaisimpiin. Resursseja ei keskitetä vähäosaisuuden syihin vaan oireisiin.

Ihmisen hyvinvointi voidaan jakaa moniin eri osa-alueisiin. Niitä ovat muun muassa taloudellinen, sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Taloudellinen tai sosiaalinen huono-osaisuus on rinnastettavissa fyysiseen vammaan.

Perussuomalainen kansanedustaja Jussi Halla-Aho valitti helmikuussa kerjäläisten vähentävän Helsingin yleistä viihtyvyyttä. Käytännössä kommentti on samaa tasoa, kuin jos minä kirjoittaisin sairaiden ihmisten näkemisen vähentävän Helsingin viihtyisyyttä.

Tänään perjantaina Keskisuomalainen kertoo, että noin puolet eduskunnasta on kallistumassa Suomessa toimivien kerjäläisten ilmoittautumispakon kannalle. Mallin mukaan kerjäläisille luotaisiin oma rekisteri ja viranomaiset osoittaisivat kerjäläisille toiminta-alueen rekisteriin ilmoittautumisen yhteydessä. Muutoksen myötä kerjäläiset eivät voisi organisoida toimintaansa itse.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana toimivan Arto Satosen johdolla suunniteltu lakialoite on tarkoitus jättää parin viikon sisällä. Sen jälkeen se siirtyisi eduskunnan hallintovaliokunnan käsittelyyn.

Aiemmin hallintovaliokunnan käsittelyyn on viety aloitteita, joilla on haettu kerjäämisen kieltämistä kokonaan. Aloitteet eivät ole edenneet, joten nyt eduskunnan oikea siipi pyrkii vaikeuttamaan kaikkein vähäosaisimpien asemaa maltillisemmin ja asteittain.

Minusta kenenkään ei pitäisi joutua kerjäämään jonkinlaisen toimeentulon saadakseen. Sen tavoitteen saavuttamiseksi ei pidä kiristää lakeja ja luoda uusia rekistereitä, vaan laventaa sosiaali- ja terveyspalveluita kaikkiin niihin ihmisiin, jotka keskuudessamme ovat.

Toiseksi tullut ei saa mitään

Oletteko muuten huomanneet, että presidentinvaaleissa käydään hämmästyttävän kovaa taistelua? Mutta taistelua ei käydä suinkaan vaalien voitosta vaan siitä, että kuka saa olla kisan toinen.

Kävin tänään lounaalla pitkäaikaisen kaverini kanssa.
Olemme molemmat olleet anarkisteja ja jättäneet äänestämättä vaaleissa, koska ääni hyvällekin tyypille on kuitenkin samalla ääni järjestelmälle.

Enää me emme ole anarkisteja. Nyt me äänestämme. Me äänestämme, ja olemme osa järjestelmää. Meillä on kivat työpaikat ja kohtuulliset palkat ja maksamme veroja. Omasta mielestäni toki liikaa, mutta maksamme kuitenkin.

Ennen me asuimme yhdessä, nyt me emme näe enää kovin usein. Suureksi osaksi siksi, että vietämme suurimman osan päivistämme työpaikoissamme ja vapaa-aikaakin täytyy viettää sen mukaan, että seuraavana päivänä on töitä.
Mutta tänään me siis näimme ja kävimme lounaalla.

Minä kysyin, varovaisesti, että mitä mieltä hän on meneillään olevista presidentinvaaleista. Hän kertoi olevansa itse asiassa menossa lounaan jälkeen äänestämään.
Kysyin, että ketähän hän aikoo sitten äänestää.
Hän naurahti ja sanoi äänestävänsä Paavo Väyrystä.
Minä naurahdin myös, vähän vaivautuneesti, ja jatkoin riisin ja tofun lusikoimista suuhuni. Minähän yleensä, jos vain mahdollista, käytän syömiseen ruoasta riippumatta lusikkaa, sillä siihen saa kerralla eniten ruokaa ja siten nopeimmin suun ja vatsan täyteen.
Mutta naurahdin tosiaan hieman vaivautuneesti, sillä näemme niin harvoin, etten ole ihan perillä hänen kaikista nykyisistä mielenliikkeistään. Ehkä hän on ihan oikeasti äänestämässä Väyrystä, kehtasin vähän ajan kuluttua kysyä.
Ei hän sentään ollut. Huokaisin helpotuksesta. Vaikka emme ole enää anarkisteja ja käymme töissä ja maksamme veroja, ei hän sentään niin paljon ole muuttunut, että äänestäisi Väyrystä.

Ja sitten minä sanoin, että äänestipä hän ihan ketä tahansa, niin Sauli Niinistöstä tulee joka tapauksessa presidentti. Tässä vaalissa on ollut jo pitkään, ehkä jopa aivan alusta saakka kyse ainoastaan siitä, että tuleeko toinen kierros ja jos tulee kuka on se onnellinen joka sinne valitaan.

Hän kysyi, että mitä toiseksi tullut siten saa.
Toiseksi tullut ei saa mitään, minä vastasin. Silti kisa toisesta paikasta on ennennäkemättömän kova.
Eikö edes mitään hyvityspalkintoa, hopeamitalia tai tonttia tai ravihevosta edes, hän tiedusteli.
Ei saa. Tässä kisassa on vain ykköspalkinto, minä kerroin.
Hän sanoi, että olen pilannut hänen äänestysintonsa.
Hän kysyi, että miksi hän menisi sitten edes äänestämään, jos ei halua äänestää Niinistöä.
Minä kerroin, että tässä voi nyt osoittaa tukeaan sille, että kenen ehdokkaan imago ja arvot käyvät eniten yksiin äänestäjän kanssa. Että ei tässä mistään muusta ole kyse kuin siitä, kuka on suomalaisten mielestä toiseksi paras. Siitä tässä nyt kamppaillaan.

Kaverini vaikutti pettyneeltä. Tätäkö järjestelmällä oli meille tarjolla. Että sitä mitä haluaa ei saa, mutta silti olisi toivottavaa, että osallistuisi ja äänestäisi.
En osannut sanoa mitään järkevää. Se on kovin yleistä. Sanoin silti jotakin. Sanoin, että voihan hän siinä samalla vaivalla kun käy postissa äänestämässä lähettää jollekin vaikka postikortin.
Kenelle, hän kysyi.
Ehdotin, että hän lähettäisi kortin omalle presidenttiehdokkaalleen.
Hän innostui.
Olimme syöneet. Vatsani oli täynnä tofua ja riisiä. Minusta thaimaalainen ruoka on vähän parempaa kuin kiinalainen, vaikka kyllä kiinalainenkin on todella hyvää.

Hän lähti äänestämään ehdokasta, josta ei tule presidenttiä, minä palasin kivaan työpaikkaani.

Ensin oman maan asiat kuntoon

Oletteko muuten huomanneet, että jotkut varsin kovaääniset ihmiset vaativat julkisuudessa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa, että ennen kuin autetaan minkään muun maan ihmisiä yhtään missään, pitäisi laittaa Suomen ja kaikkien suomalaisten asiat prikulleen kuntoon?

No minusta kanssa on paljon asioita, jotka pitäisi laittaa yhteiskunnassamme kuntoon. Voisin heti listata vaikka kymmenen. Ja listaankin.

1. Monesti aikaisin aamulla kun lehdenjakaja tuo Hesaria postiluukkuun, lehti putoaa suoraan lattialle, mikä aiheuttaa pienen kopsahduksen ja lisäksi samalla postiluukku kolahtaa, minkä ansiosta voi herätä. On mahdollista, että heräämisen jälkeen ei pääse enää heti uneen. Minusta postinjakaja voisi päällystää jokaisen Hesarin kuplamuovilla ja asetella sen luukkuun varovasti siten, että lehti ei pääse suoraan putoamaan lattialle.

2. Joskus aikaisin aamulla tai aamupäivällä, voi toisinaan herätä tai muuten häiriintyä siitä, että joku käyttää pihalla lehtipuhallinta joko lehtien haravoimiseen tai lumien poistamiseen rapun edestä. Se on aivan kamalaa. Kyllä minä vaadin, että kaikkien talonmiesten ja muiden vastaavien työmiesten ja -naisten tulisi siirtyä käyttämään täysin äänettömiä työkaluja, tai vaihtoehtoisesti suorittaa jokaisessa taloyhtiössä kysely, milloin kaikille asukkaille sopisi äänekkäiden pihatöiden tekeminen.

3. Julkisessa liikenteessäkin on kehittämistä, ainakin meillä täällä maamme pääkaupungissa. Usein, kun pysäkkiaikataulun mukaan raitiovaunun pitäisi saapua 16.55, se saattaakin tulla 16.53 tai 16.57. Silloin saattaa myöhästyä tai joutua turhaan seisomaan kaksi minuuttia. Kysynpähän vain, että mitä hyötyä on aikatauluista, jos niitä ei noudateta?

4. Ja kyllä se Helsingin raitiovaunuliikenne muutenkin menee ihan miten sattuu. Esimerkiksi minä yritän usein matkustaa aamulla seiskalla Hakaniemestä Länsi-Pasilaan, ja istuudunkin kyytiin ihan hyvässä uskossa, mutta sitten Mäkelänrinteen uimahallin kohdalla raitiovaunun infotauluun pyörähtääkin tieto, että Pasilan asemalta ratikka lähtee Koskelan halliin. Silloin joutuu kävelemään viimeisen pysäkinvälin. Se on ikävää, kun on henkisesti valmistautunut pääsemään lähes työpaikan oven eteen. Minusta raitiovaunun kuljettajan pitäisi heti jo Hakaniemessä kuuluttaa (sekä useita kertoja matkan aikana), että vaunu ei mene perille Länsi-Pasilaan saakka. Silloin voisi ajoissa alkaa miettiä toimintavaihtoehtoja noin 500 metrin kävelylle.

5. Usein kun sunnuntaina menen korttelini Valintataloon mukanani täysi kassi tyhjiä pulloja, on pullonpalautusautomaatti (tai ”pullokone”, kuten kaupan henkilökunta tuntuu laitetta kutsuvan) pois käytöstä. Usein automaatissa on lappu, jossa lukee ”rikki”. Mutta minä olen alkanut epäillä. Epäilys on noussut mieleeni. Minä epäilen, että pullonpalautusautomaatti ei ole rikki, vaan ainoastaan poissa käytöstä, koska kaupassa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa vastaanottamaan sunnuntaisin runsasta palautuspullojen määrää. Minä vaadin lähikauppaani lisää henkilöitä töihin sunnuntaisin, tai vaihtoehtoisesti, että he lakkaavat valehtelemasta pullonpalautusautomaatin olevan ”rikki”.

6. Kahvi on liian kuumaa R-kioskin kahviautomaateissa. Aina kun myöhästyy raitiovaunusta ja menee pysäkin vieressä olevalle Ärrälle ostamaan automaattikahvia, on kahvi liian kuumaa. Sen jäähtymistä täytyy odotella niin kauan, että puolet kahvista saa juotua vasta kun on perillä töissä, ja siellä puolestaan olisi jo tarjolla ilmaista kahvia, joten puolet Ärrältä ostetusta menee tavallaan hukkaan. Minusta Ärrän pitäisi huolehtia, että kahvi olisi selvästi paremmin jäähtynyttä, mutta ei toki vielä haaleaa, kun tuote tulee mukiin asiakkaan nautittavaksi.

7. Minun verorahat ja niiden väärinkäyttö. Jos kirjoittaa Googleen ”verorahat”, niin heti käy selville, että minun verorahoja käytetään jatkuvasti väärin. Tahtoisin, että verorahojani käytettäisiin vain oikein. Miksi kansanedustajat saavat päättää mihin verorahat käytetään? Miksi ei kansa? Miksi ei joka asiasta järjestetä kansanäänestystä?

8. Joskus voi sattua eläköityneen urheilutoimittajan Höyry-Häyrisen kanssa samaan elokuvanäytökseen tai esimerkiksi jalkapallokatsomoon. Silloin ei kulttuurielämyksen nauttimisesta tule mitään. Minä olen joutunut kuuntelemaan hänen taukoamatonta hölötystään sekä Finnkinon elokuvateatterissa ja HJK:n kotiottelussa. Eikö tälle tosiaan ole mitään tehtävissä? Haluaisin tässä kysyä, kuinka pitkälle olemme valmiita sietämään Häyrisen sananvapautta? Minusta asialle on aika laittaa stoppi.

9. Valheellinen mainonta kotimaisessa mediassa on saatava kuriin. Minä olen henkilökohtaisesti saanut kokea, kuinka radio- tai televisiomainoksessa kehutaan sitä tai tätä tuotetta, että niitä ostamalla voi säästää. Silti jokainen kerta kun olen niitä sitten ostanut, välillä aika paljonkin, niin on rahat tililtä vähentyneet. Välillä aika paljonkin!

10. Parkkipaikkojen riittämättömyys kaupungissa, varsinkin ilta-aikaan. Lähes aina kun yritän etsiä parkkipaikkaa kello kymmenen jälkeen illalla oman kotikatuni varrelta, on kaikki paikat varattu. Todella usein joudun autoilemaan oman korttelini ympäri useita kertoja, ennen kuin sopiva paikka löytyy. Tässä kuluu turhaan bensaa, joka on kallista. Miksi kaupunkeihin ei voida tehdä lisää parkkipaikkoja? Miksi esimerkiksi Kallion alueella on muutamia puistoja, joihin ei saa ajaa autolla ollenkaan? Kun kerran alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on auto, olisi luonnollista, että puistoista muutettaisiin parkkipaikkoja.